keskiviikko 26. helmikuuta 2014

20.-22 viikko, muotokuvan piirustus ja asetelma vesiväreillä: Marina Kuznetsova



Aamut aloitettiin krokii-piirroksilla ja aamupäivät piirrettiin lyijyknällä muotokuvaa, ja jo toistamiseen samaa mallia. Lyijykynäpiirroksen jälkeen vaihdettiin muotokuvapiirtäminen Soosh-liiduille. Mielenkiintoinen uusi tekniikka, jossa kumilla oli tärkeämpi tehtävä kuin liidulla. Ensin pohjustettiin kangas sooshliituvedellä ja kuivuneesta pohjasta alettiin sitten pyyhkiä valokohtia näkyviin.





Iltapäivällä oli asetelman maalausta vesiväreillä.

Tämä oli opintojen ensimmäinen ja ainoa akvarellikurssi, onneksi kesti kuitenkin 3 viikkoa. Tavoitteet ja työskentelytapa oli sama kuin koko opinnoissa: pyrkimys realistiseen kuvaan. Siis aika kaukana siitä, mihin täällä länsimaissa olemme tottuneet akvarellimaalauksen liittämään.  Vesi ei ollutkaan teoksen muotoilija vaan maalaajan tehtävänä oli pitää koko työn ajan  homma hanskassa. Työskentelyn piti olla kokonaan maalarin hallinnassa eikä mitään odottamatonta annettu paperilla tapahtua. Hiomista ja korjailua tehtiin niin kauan, että lopputulos tyydytti opettajaa. Siinä sitä minäkin sitten harjoittelin pois pesemistä, korjailua ja hiomista. Minähän en ole viitsinyt aikaisemmin jälkikäteen korjailla yhtä ainutta akvarellityötä vielä.  No, toivottavasti tekniikkaa saatu nyt edes hieman haltuun. 





luonnos













 








Tässä ensimmäisessä työssä opettaja käytti pensseliä useammin kuin minä. Uskalsinpa ensimmäistä kertaa sitten sanoa, että haluan seuraavan työn tehdä itse. Opettaja totesi, että se on hyvä idea ja hän pitää siitä.







luonnos
















Ihan tyytyväinen sain olla sitten omaankin jälkeeni.

Tämä toinen, oma työni, jäi kylläkin selvästi vaaleammaksi kuin mikä näytti olevan opettajan opettaman tyylin tarkoitus, mutta opettaja kuitenkin piti siitä.







Hauskaa on se, että opettajat ovat kovasti pitäneet luonnoksistani. Nehän olen tehnyt omalla tavallani: tyypillisesti nopeasti "sutaisten". Ihan kiva siis kuulla, ettei siitäkään tyylistä ole tarvis eroon päästä.






luonnos











 

Ja jottei elämä olisi liian helppoa, ilmoittauduin vielä viikonloppukurssille, jonka aiheena muotokuva akvarellilla. 2 viikkoa putkeen maalausta! Kyllä vapaa-ajalla on joku tarkoitus sittenkin. Sain oikean käteni kipeäksi liiallisesta urakoinnista. Mutta selkä edelleen mukana menossa. No onneksi on hiihtoloma alkamassa.






Tällä kurssilla saimme määrällisesti vähemmän ohjausta kuin mihin olemme tottuneet. Se taisi rauhoittaa, ja samalla ehkä heikentää tekemisen intensiteettiä mutta varmaankin kasvatti ryhmähenkeä, kun oli mahdollisuus seurustella enemmän.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014


18.-19. viikot: Muotokuvan piirustus ja maalaus, Evgene Zubov

Nyt olikin tuttu opettaja viime kesän kesäkoulusta. Tosin opettaja oli kokenut muodonmuutoksen ja vaihtanut länsimaalaisen lookin. Oikein mukava opettaja. Opettajalla oli erinomaiset opetustaidot. Ensimmäistä kertaa saatiin selkeitä ohjeita jo ennen tehtävään ryhtymistä, lähes reseptikirjan tyyliin. Ne olivat "Zubovin salaisuuksia". Eri asia sitten oli, osasiko niitä ohjeita noudattaa.

Päivä aloitettiin tunnin kestävällä aamuvoimistelulla: nopeata krokiita noin 10 min jaksoissa. Tässä elämäni ensimmäiset alastonmalli-krokiit ja tällä kertaa kiinalaisella tussilla tehtynä.




Aamupäivällä piirrettiin muotokuvaa elävästä mallista kuten syksyn viimeisellä kurssillakin.  Uutena haastena oli, että tehtiinkin samalle paperille kaksi piirrosta samasta mallista, kahdesta eri suunnasta. Tavoitteena tietenkin oli, että piirroksista näkisi, että ne ovat samasta henkilöstä. Muotokuvan piirtämisen haasteen jo kokeneena tuntui tämäkin tavoite etukäteen melko uskomattomalta toteuttaa, vaan saan olla melko tyytyväinen lopputulokseen.





















Iltapäivällä maalattiin samasta mallista muotokuvaa. Tämä oli nyt sitten toinen kerta muotokuvan maalausta. Ensimmäinenhän oli ottanut tosi lujille, mutta nyt oli onneksi jo vähän helpompaa.

Opettaja tykästyi luonnokseeni, joka oli nopea veto. Mutta eihän sellaiseen pysty tarkassa maalaamisessa. Ja se tuli nyt taas kerran testattua, että kasvoja on aivan turha yrittää tehdä palettiveitsellä.  Muistaisinkohan ensi kerralla?




















Ensimmäinen opettaja, joka antoi meille lähes täyden päätösvallan. Jos häneltä kysyi, mitenhän tämä asia kannattaisi tehdä: tee niin kuin parhaaksi näet. Sinä olet tämän maalauksen "isäntä".  Vähän vaikeatahan siihen oli äkikseltään sopeutua, kun oli juuri oppinut, ettei kannata eikä uskalla tehdä mitään kysymättä ensin opettajalta.




16.-17. viikko: perspektiivi, Sergei Anchukov

Uuden vuoden ensimmäinen kurssi olikin vallan aivan erilainen kuin kaikki muut. Harjoittelimme perspektiivin rakentamista monenlaisiin erilaisiin tilanteisiin: kulmaperspektiivi, keskeisperspektiivi, heijastukset sisällä ja ulkona ym.  Työvälineinä olivat millimetripaperi, suorakulma, astemittari, vetopiirrin, viivotin ja harppi. Tutustuimme myös uuteen materiaaliin: kiinalaiseen tussiin.  Työtahti oli melkoinen. Joka päivä tuli uusi tehtävä ja suurin osa niistä jäi keskeneräisiksi. Edes opettajasta en ehtinyt kuvaa ottaa. Tässä joitakin teoriaharjoituksia:




shakkiruudukko perspektiivissä


bussipysäkin suunnittelua ympäristöön sopivaksi, kiinalainen tussi

kiinalainen tussityö




Kurssin "lopputyö", lyijykynäpiirros

Tämä oli selän kannalta rasittavin kurssi: ergonomiasta ei tietoakaan, ei edes riittävän suuria työpöytiä. Kyllä olisi pitänyt olla arkkitehdin hyvät säädettävät ja kallistettavat työtasot, tai edes kunnolliset työpöydät.


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

12.-15. viikko: muotokuvan piirustus ja maalaus, Vladimir Lipets 



Nyt päästiin sitten muotokuvia harjoittelemaan. Ensimmäiset kaksi viikkoa aamupäivät piirrettiin vielä patsaita.




Minä valitsin Venuksen ja tällainen siitä tuli, kun viimeisen päälle hiottiin.




Iltapäivällä aloitettiin muotokuvan maalaaminen elävästä mallista.  Tämä tehtiin vain kahdella värillä esim raw umber ja valkoinen. Edelleen haastetta riitti muodon /kolmiuloitteisuuden rakentamisessa ja esiin saamisessa niin kynällä kuin maalaamalla. Pikkuhiljaa myös tieto (ja kokemus) alkaa kuitenkin auttamaan. Kun olin 4 päivää maalannut, opettaja otti pensselin käteen ja aikansa aherrettuaan maalasi työni valmiiksi silmäripsiä, korvakoruja ja hiuksia myöten. Pikkusenko harmitti? Minä miettimään, mitä ihmettä teen seuraavat kuusi päivää. Lähtisinkö seuraavana päivänä aikaisemmin, kun suuntana oli Jyväskylä vai hankkisinko ehkä uuden pohjan, jonka maalaisin itse. Minähän tempaisin kauppaan ja seuraavana päivänä aloitin uudestaan alusta. Siinä sitten opettaja ihmettelemään, minä selitin: "pitäähän minun itsekin oppia maalaamaan" ja "mitäs minä olisin ensi viikolla tehnyt?" Siinä vähän neuvoteltiin ja loppujen lopuksi yhteistyössä jatkettiin. Mutta annas olla kun neljäs maalauspäivä koitti. Opettaja innostui taas, mutta malttoi kuitenkin jossain vaiheessa lopettaa, että minulle jäi vielä tehtävää. Tässä toisessa muotokuvassa saatoin vähän toteuttaa itseäni, kun ensimmäinen oli tehty niin kuin piti. Vain jälkimmäisen allekirjoitin. Lopulta jäi aikaa vielä palata ensimmäiseenkin työhön ja viimeistellä sekin.
























Umbralla ja valkoisella maalaaminen oli kiehtovaa. Aion vielä kokeilla muotokuvamaalausta ja miksei tämän vuodenajan maisemiakin tällä tekniikalla,. Luonnossahan ovat juuri tällaiset värit. Myös lopputulos on jollain tapaa mielenkiintoisempi katsella kuin värillinen työ.

Toiset kaksi viikkoa vasta vaikeata oli, kun piti elävää mallia piirtää ja värein maalata. Olihan kyseessä elämäni ensimmäinen muotokuva öljyväreillä ja tehtävä tuntui aluksi ylivoimaiselta. Minulla oli myös selviä keskittymisvaikeuksia ja suorastaan meinasin luovuttaa melkein loppumetreillä. Ajattelin, ettei minusta tule koskaan muotokuvamaalaria, sillä käteni ei onnistu pensseliä ohjaamaan niin tarkasti. Kun minä kerran pensseliä heilautin, saattoi sillä hävitä aikaisemmin aherretut kohdat kokonaan. Hups, siinä meni silmä, siinä meni sieraimet jne. 



Myöhemmin viikolla selvisi, että kaverit käyttävät kin aivan minimini pensseliä, jota sitten sain minäkin lainata silmien viimeistelyyn. Ja joku tiesi neuvoa vielä käden alle tukikeppiä. Tämä piti sitten ikuistaa, kun "Vuokkokin kerran elämässä maalaa pienellä pensselillä". Kuvan voi sitten kavereille näyttää, jos eivät muuten uskoisi. 



Luovuttamisen jälkeen, yön yli nukuttuani ajattelin, että olenhan ratkaissut kaikki muutkin haasteet tähän asti. Jos vain jaksan keskittyä ja yrittää täysillä, homma voi onnistua. Päätin siis ryhdistäytyä ja niin viimeisten kahden päivän aikana, onni kääntyi myöten ja muotokuva valmistui!  Mahtava tunne! Tuskien taival, mutta lopussa kiitos seisoo!























Tällä kurssilla harrastettiin myös taiteilijan aamujumppaa: joka aamu piirrettiin krokiita.  Se oli mukavaa, minulle kun sopii tuo nopea työskentelytapa, tosta noin vain sutaisten.  Tässä joitakin parhaimpia, joita valittiin syyskauden loppunäyttelyyn.

           

 



Opettaja oli itse valtavan ahkera. Paitsi, että hän olisi ollut valmis opettamaan meitä kaiket illat ja viikonloputkin, hän piirsi jokaisesta opiskelijasta (10 kpl) muotokuvan. Alla: minä 20 v nuorempana.


Opettaja oli hyvin ystävällinen ja tuttavallinen. Vaikka olikin Pietarin taideakatemian professori, ei yhtään tärkeillyt eikä asettautunut jalustalle. Ainoa opettaja tähän asti, joka on istunut opiskelijoiden kanssa heidän sosiaalisessa tilassaan. Ja niin minäkin opin olemaan pelkäämättä opettajaa.



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

9.-11. viikko: kipsimallien piirustus ja sommittelu, Igor Baranov                                  

Haasteita riitti tälläkin kurssilla. Aamupäivät piirrettiin lyijykynällä Davidin kipsipään palasia. Sehän nyt alkaa jo tulla tutuksi vaikka näköiskuvien piirtäminen ei edelleenkään ole helppoa. Kuvien sävyttäminen kynällä kolmiuloitteiseksi alkaa vähitellen sujumaan ja on kivaa. 


Iltapäivän tehtävä olikin sitten varsinainen haaste. Vapaa sommittelutehtävä, aiheena kreikkalainen mytologia. Ensin piti tehdä lukuisia ihan pieniä sarjakuvamaisia, mustavalkoisia luonnoksia, joista sitten opettaja valitsi mielenkiintoisimman. Siitä tehtiin vain hiukan isompia luonnoksia. Kun niistä löytyi riittävän mielenkiintoinen, tehtiin se isommassa koossa ja lopulta siirrettiin ruutuviivoituksen avulla lopulliselle paperille. Tämä paperi maalattiin yhdellä akryylivärillä (esim. raw umber) ja valkoisella. Tavoitteena paitsi mielenkiintoinen työ ja sommittelu, myös realististen ihmisfiguurien harjoittelu. 

Minun ihmisfiguurini olivat luonnoksissa niin kaukana totuudesta, että opettaja innostui ne nähtyään piirtämään mitä kummallisempia hahmoja. Kehotti minua katsomaan Roussean töistä hänen ihmishahmojaan: jospa tekisin jotain sellaista. Olikohan se vitsi vai unohtiko koko asian, kun alkoi sitten minultakin vaatimaan realistisia kuvia. Vähän vaikeetahan se oli, kun en ole ihmisiä piirtänyt eikä ollut minkäänlaista mallia. Siis keksiä nuo hahmot omasta päästä. Sekös sai minut kauhun valtaan. Kaksi viikkoa hermoilin niin, että kouluun lähtö oli suorastaan vastenmielistä. 


Vaan turhaanpa olin panikoinut: jos ei kerran osaa, niin opettaja piirtää. 
Niin yksinkertaista ja helppoa, "no hätä". Aatamin onnistuin kyllä itse piirtämään, mutta kun en ollut Eevaa ehtinyt vielä tarkentamaan, opettaja pyyhki sen pois ja piirsi tilalle kokonaan uuden. Vasta maalausvaiheessa ymmärsin minäkin, pakon sanelemana, hankkia mallit. Niin, sain siis opettajalta luvan käyttää jotain Raamatun kertomusta, kun sanoin, että kreikkalainen mytologia on minulle niin vieras.  Niinpä valitsin aihheksi: "Paratiisista karkoitus". Ja lopputulos näyttää tältä.




Keväällä sama homma uudestaan, mutta jatkamme värilliseen kuvaan asti.

Tässä myös elämäni ensimmäiset croquis (krokii) työt. Ne tehdään luonnosmaisesti, nopeasti, elävästä mallista, aikaa 5-10 min per kuva