JIHHUU, JIHHUU, Minä tein sen:  kävin koko vuosikurssin alusta loppuun.  Voin olla ylpeä itsestäni. Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä = pinnaa,  venytettiin ja siitä taisivat kanssaihmisetkin päästä osalliseksi.  Porukka oli kuitenkin mahtava. Meillä oli mukavaa olla yhdessä. Kiitos kaikille!

Professori Vladimir Lipets loppukritiikkiä antamassa

Koulutuksen koordinaattori Alexandra Hintsala ja kesäyliopiston rehtori Ritva Javanainen

viikot 30.-31. ; seisovan figuurin piirtäminen ja maalaaminen; Vladimir Lipets

Viimeistä viedään. Tuttu opettaja, mutta olin jo kokonaan unohtanut, miten paljon hän käyttää oppilaan kynää ja pensseliä.  Kun olin  seisovan figuurin profiilin piirtänyt paperille, hän pyyhki sen kokonaan pois ja teki tilalle uuden aivan vallattomilla käden liikkeillä. Niinpä paperi oli melkoisen vyyhden sekoittama: vatsan kohdallakin oli kuin olisi piirretty koko suolisto. No, en oikein tiennyt kuinka jatkaa, mutta ajattelin, että kait noista ylimääräisistä viivoista pitää eroon päästä ja kumittelin niitä pois, kunnes jäljellä oli taas pelkkä ääriviiva.  Kun opettaja tuli uudelleen, hän näytti hieman epätoivoiselta ja ei kun uudestaan piirsi kaikki viivansa.  Ajattelin, että koska edellinen taktiikkani oli osoittautunut vääräksi, aloin jatkaa tuota piirrosta itsekin hyvin impulsiivisella ja suurpiirteisellä tavalla. Kun opettaja palasi, hän sanoi: "miksi teet noin vahvaa jälkeä, sitä ei saa enää pyyhittyä pois".  Tällä kertaa minä itse autoin ja näytin, että kyllä lähtee ja pyyhin koko pään pois. "Näin ihan kevyesti", opettaja näytti. Noin sanoi kaikkien "kevyitten" viivojensa jälkeen. Siinä kohtaa petti minultakin jo pokka. "Ymmärrätkö?"  Levitin vain käsiäni, kun en itkulta pystynyt vastaamaan. "Ymmärrätkö?". "En tiedä ymmärränkö. - Meillä Suomessa on sanonta: tekemällä oppii."  Ei auttanut muu kuin lähteä ulos tuulettumaan.  Sekään ei riittänyt, vaan täytyi lähteä kotiin asti.  Niin paljon harmitti, että purin oloani lukuisilla, ennen kuulumattomilla, sanoilla, itkuni lomassa.

Yön yli nukuttuani sitten täytyi työtä jatkaa, vaikken voinutkaan käyttää jo pitkään harjoittelemaani taktiikkaa hitaasti ja kevyesti etenevästä sävyttämisestä.  No, kun työ oli valmis, opettaja vielä varmuudeksi pyyhki kokonaan pään pois ja teki itse uuden.  

No tästä viisastuneena, päätin kerrankin käyttää venäjänkielistä sanaa, jos opettaja tarttuisi vielä siveltimeenkin. Sen sijaan tarjosinkin hänelle kynää siveltimen sijaan ja niin sain maalata aivan loppumetreille asti itse. Pienet silaukset vain valmiiseen työhön, mutta esim pää on koskematon, minun jäljiltä.

Tässä vielä aamujumppa krokeja

Nyt on sitten ihminen harjoiteltu päästä varpaisiin, lähtien pääkallon ja kipsimallien piirtämisestä. Anatomia: luut ja lihakset kahlattu läpi.  Aina ei piirretä, mitä nähdään vaan, mitä tiedetään ihmisen rakenteesta ja sen saattamisesta ymmärrettävään kolmiuloitteiseen muotoon. Emme kopio valokuvan tarkasti vaan ajatuksella ja ymmärryksellä niin, että katsoja tietää, mistä on kysymys. Rakenteellisuus tärkeintä (= kolmiuloitteisen muodon rakentaminen; erilaisten pinnan muutosten ja tasojen vaihtumisen ilmaiseminen mm erilaisin sävyin, anatomisesti lihakset ja luut hahmottaen).  Lopputulos ei ollut tärkeintä vaan ajattelu ja ymmärtäminen.  Saas nähdä, mitä aivoihin ja lihasmuistiin tästä jää.  Jäähän siitä paljonkin, jos taitoa pitää yllä, muuten se unohtuu......

   

viikot 29.-30.: istuvan figuurin piirustus ja seisovan figuurin maalaus; Evgene Zubov

Toiseksi viimeinen kurssi. Pääsin vielä työvireeseen, vaikka edellinen kurssi oli mennytkin vailla tekemisen paloa. Ihana opettaja. Puhutteli meitä kollegoina. Antoi meidän työskennellä itse hyvien neuvojensa varassa ja korjata itse omat virheemme. Antoi meidän myös itse etsiä ratkaisuja työvaiheitten aikana esiintyneisiin kysymyksiin. Nyt on siis omat työt. 

Aamulla ensin krokiita, jonka jälkeen istuvan figuurin piirustus mallista.

                                Tämän tein viimeisen kahden tunnin                                         aikana, kun sain tuon varsinaisen työn                                     valmiiksi.   (Koulussa ei laiskotella.)


Iltapäivällä ensimmäinen alastoman figuurin kokonaan maalaus mallista.





     














                            Tämä tuli ahkeroitua kahtena viimeisenä                             päivänä, kun aikaa jäi

viikot 27.-28.: seisovan ihmisfiguurin piirustus ja sommittelu, Igor Baranov

Aamut alkoivat verrytellen krokeilla.

Sitten piirrettiin elävää mallia ensimmäistä kertaa koko figuuri.

Iltapäivät keskityttiin sommitteluun. Aiheena oli Uuden testamentin kertomukset. Olin suunnitellut tehdä "syntisen naisen" ja siihen olin henkisesti valmistautunut: olisin paneutunut siihen koko sielullani. Etukäteistehtävän mukaisesti olin tehnyt siitä jo luonnoksia. Opettajaa ei kuitenkaan miellyttänyt, kun Jeesukseni luonnos luonnokselta alkoi nautiskelemaan yhä enemmän jalkojen pesusta ja laskeutui lopulta aivan samalle tasolle, lattialle, naisen kanssa. Lisäksi kuvaan olisi pitänyt piirtää sisätila  ja monen monta muuta ihmishahmoa, joten lopulta päädyimme sitten Sykarin kaivon samarialaiseen naiseen. Mutta sydän ei ollut mukana tässä uudessa aiheessa ja työskentely oli siksi laiskaa, innotonta ja tehotonta.  Oli vähän hällä väliä meininki, joka kyllä oli jäänyt päälle jo edelliseltä kurssilta kaiken katkeran kokemani jälkeen.

Työskentelytapa oli tuttu jo syksyn sommittelukurssilta. Ensin valtava määrä pieniä tussiluonnoksia, joista pikkuhiljaa valittiin opettajaa tyydyttävä jatkotyöstämistä varten.

          

Minä ehdin tehdä toistakymmentä pientä luonnosta.  Ne tarkasteltuaan opettaja piirsi oman mieluisansa ja siitä sitä sitten jatkettiin.

Tästä tehtiin vielä yhden värin perusteellinen luonnos oikeaan kokoon.  

Tähän asti työskenneltiin jo syksyn kurssillakin, mutta nyt teimme vielä varsinaisen värillisen maalauksenkin. Tosin noihin luonnoksiin käytettiin lähes koko aika, jolloin lopulliseen maalaukseen jäi vain pari päivää ja keskeneräiseksihän se sitten pahasti jäi.  Hädin tuskin kehtaan sen tähän laittaa. Kelpaa vain pyhäkouluun. Opettajalla oli persoonallinen maku maalaamisen suhteen: värit ja tyyli piti olla hyvin selkeää ja yksinkertaista. Niinpä yhden jos toisen suusta kuului: "tämä ei kyllä näytä lainkaan minun työltäni".