Viimeistä viedään. Tuttu opettaja, mutta olin jo kokonaan unohtanut, miten paljon hän käyttää oppilaan kynää ja pensseliä. Kun olin seisovan figuurin profiilin piirtänyt paperille, hän pyyhki sen kokonaan pois ja teki tilalle uuden aivan vallattomilla käden liikkeillä. Niinpä paperi oli melkoisen vyyhden sekoittama: vatsan kohdallakin oli kuin olisi piirretty koko suolisto. No, en oikein tiennyt kuinka jatkaa, mutta ajattelin, että kait noista ylimääräisistä viivoista pitää eroon päästä ja kumittelin niitä pois, kunnes jäljellä oli taas pelkkä ääriviiva. Kun opettaja tuli uudelleen, hän näytti hieman epätoivoiselta ja ei kun uudestaan piirsi kaikki viivansa. Ajattelin, että koska edellinen taktiikkani oli osoittautunut vääräksi, aloin jatkaa tuota piirrosta itsekin hyvin impulsiivisella ja suurpiirteisellä tavalla. Kun opettaja palasi, hän sanoi: "miksi teet noin vahvaa jälkeä, sitä ei saa enää pyyhittyä pois". Tällä kertaa minä itse autoin ja näytin, että kyllä lähtee ja pyyhin koko pään pois. "Näin ihan kevyesti", opettaja näytti. Noin sanoi kaikkien "kevyitten" viivojensa jälkeen. Siinä kohtaa petti minultakin jo pokka. "Ymmärrätkö?" Levitin vain käsiäni, kun en itkulta pystynyt vastaamaan. "Ymmärrätkö?". "En tiedä ymmärränkö. - Meillä Suomessa on sanonta: tekemällä oppii." Ei auttanut muu kuin lähteä ulos tuulettumaan. Sekään ei riittänyt, vaan täytyi lähteä kotiin asti. Niin paljon harmitti, että purin oloani lukuisilla, ennen kuulumattomilla, sanoilla, itkuni lomassa.
Yön yli nukuttuani sitten täytyi työtä jatkaa, vaikken voinutkaan käyttää jo pitkään harjoittelemaani taktiikkaa hitaasti ja kevyesti etenevästä sävyttämisestä. No, kun työ oli valmis, opettaja vielä varmuudeksi pyyhki kokonaan pään pois ja teki itse uuden.
No tästä viisastuneena, päätin kerrankin käyttää venäjänkielistä sanaa, jos opettaja tarttuisi vielä siveltimeenkin. Sen sijaan tarjosinkin hänelle kynää siveltimen sijaan ja niin sain maalata aivan loppumetreille asti itse. Pienet silaukset vain valmiiseen työhön, mutta esim pää on koskematon, minun jäljiltä.
Tässä vielä aamujumppa krokeja
Nyt on sitten ihminen harjoiteltu päästä varpaisiin, lähtien pääkallon ja kipsimallien piirtämisestä. Anatomia: luut ja lihakset kahlattu läpi. Aina ei piirretä, mitä nähdään vaan, mitä tiedetään ihmisen rakenteesta ja sen saattamisesta ymmärrettävään kolmiuloitteiseen muotoon. Emme kopio valokuvan tarkasti vaan ajatuksella ja ymmärryksellä niin, että katsoja tietää, mistä on kysymys. Rakenteellisuus tärkeintä (= kolmiuloitteisen muodon rakentaminen; erilaisten pinnan muutosten ja tasojen vaihtumisen ilmaiseminen mm erilaisin sävyin, anatomisesti lihakset ja luut hahmottaen). Lopputulos ei ollut tärkeintä vaan ajattelu ja ymmärtäminen. Saas nähdä, mitä aivoihin ja lihasmuistiin tästä jää. Jäähän siitä paljonkin, jos taitoa pitää yllä, muuten se unohtuu......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti