Näytetään tekstit, joissa on tunniste öljyvärimaalaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste öljyvärimaalaus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

12.-15. viikko: muotokuvan piirustus ja maalaus, Vladimir Lipets 



Nyt päästiin sitten muotokuvia harjoittelemaan. Ensimmäiset kaksi viikkoa aamupäivät piirrettiin vielä patsaita.




Minä valitsin Venuksen ja tällainen siitä tuli, kun viimeisen päälle hiottiin.




Iltapäivällä aloitettiin muotokuvan maalaaminen elävästä mallista.  Tämä tehtiin vain kahdella värillä esim raw umber ja valkoinen. Edelleen haastetta riitti muodon /kolmiuloitteisuuden rakentamisessa ja esiin saamisessa niin kynällä kuin maalaamalla. Pikkuhiljaa myös tieto (ja kokemus) alkaa kuitenkin auttamaan. Kun olin 4 päivää maalannut, opettaja otti pensselin käteen ja aikansa aherrettuaan maalasi työni valmiiksi silmäripsiä, korvakoruja ja hiuksia myöten. Pikkusenko harmitti? Minä miettimään, mitä ihmettä teen seuraavat kuusi päivää. Lähtisinkö seuraavana päivänä aikaisemmin, kun suuntana oli Jyväskylä vai hankkisinko ehkä uuden pohjan, jonka maalaisin itse. Minähän tempaisin kauppaan ja seuraavana päivänä aloitin uudestaan alusta. Siinä sitten opettaja ihmettelemään, minä selitin: "pitäähän minun itsekin oppia maalaamaan" ja "mitäs minä olisin ensi viikolla tehnyt?" Siinä vähän neuvoteltiin ja loppujen lopuksi yhteistyössä jatkettiin. Mutta annas olla kun neljäs maalauspäivä koitti. Opettaja innostui taas, mutta malttoi kuitenkin jossain vaiheessa lopettaa, että minulle jäi vielä tehtävää. Tässä toisessa muotokuvassa saatoin vähän toteuttaa itseäni, kun ensimmäinen oli tehty niin kuin piti. Vain jälkimmäisen allekirjoitin. Lopulta jäi aikaa vielä palata ensimmäiseenkin työhön ja viimeistellä sekin.
























Umbralla ja valkoisella maalaaminen oli kiehtovaa. Aion vielä kokeilla muotokuvamaalausta ja miksei tämän vuodenajan maisemiakin tällä tekniikalla,. Luonnossahan ovat juuri tällaiset värit. Myös lopputulos on jollain tapaa mielenkiintoisempi katsella kuin värillinen työ.

Toiset kaksi viikkoa vasta vaikeata oli, kun piti elävää mallia piirtää ja värein maalata. Olihan kyseessä elämäni ensimmäinen muotokuva öljyväreillä ja tehtävä tuntui aluksi ylivoimaiselta. Minulla oli myös selviä keskittymisvaikeuksia ja suorastaan meinasin luovuttaa melkein loppumetreillä. Ajattelin, ettei minusta tule koskaan muotokuvamaalaria, sillä käteni ei onnistu pensseliä ohjaamaan niin tarkasti. Kun minä kerran pensseliä heilautin, saattoi sillä hävitä aikaisemmin aherretut kohdat kokonaan. Hups, siinä meni silmä, siinä meni sieraimet jne. 



Myöhemmin viikolla selvisi, että kaverit käyttävät kin aivan minimini pensseliä, jota sitten sain minäkin lainata silmien viimeistelyyn. Ja joku tiesi neuvoa vielä käden alle tukikeppiä. Tämä piti sitten ikuistaa, kun "Vuokkokin kerran elämässä maalaa pienellä pensselillä". Kuvan voi sitten kavereille näyttää, jos eivät muuten uskoisi. 



Luovuttamisen jälkeen, yön yli nukuttuani ajattelin, että olenhan ratkaissut kaikki muutkin haasteet tähän asti. Jos vain jaksan keskittyä ja yrittää täysillä, homma voi onnistua. Päätin siis ryhdistäytyä ja niin viimeisten kahden päivän aikana, onni kääntyi myöten ja muotokuva valmistui!  Mahtava tunne! Tuskien taival, mutta lopussa kiitos seisoo!























Tällä kurssilla harrastettiin myös taiteilijan aamujumppaa: joka aamu piirrettiin krokiita.  Se oli mukavaa, minulle kun sopii tuo nopea työskentelytapa, tosta noin vain sutaisten.  Tässä joitakin parhaimpia, joita valittiin syyskauden loppunäyttelyyn.

           

 



Opettaja oli itse valtavan ahkera. Paitsi, että hän olisi ollut valmis opettamaan meitä kaiket illat ja viikonloputkin, hän piirsi jokaisesta opiskelijasta (10 kpl) muotokuvan. Alla: minä 20 v nuorempana.


Opettaja oli hyvin ystävällinen ja tuttavallinen. Vaikka olikin Pietarin taideakatemian professori, ei yhtään tärkeillyt eikä asettautunut jalustalle. Ainoa opettaja tähän asti, joka on istunut opiskelijoiden kanssa heidän sosiaalisessa tilassaan. Ja niin minäkin opin olemaan pelkäämättä opettajaa.



tiistai 1. lokakuuta 2013

4.-5. viikko, asetelmapiirustus ja maalaus, Olga Denisenko


Minun Juhlaviikot!!  Olgan olin tavannut jo kahdella lyhytkurssilla aiemmin ja hän tunsi siten työskentelytapani entuudestaan ja ihanasti tuki omalla tielläni eteenpäin siitä, missä jo olin.  Olin ottanut pienen pohjan niin kuin olin oppinut aloittelijoille kuuluvan. "Miten ihmeessä luulet voivasi maalata noin pieneen pohjaan. Sinähän olet niin tempperamenttinen maalari. Hanki iso pohja!" Ei muuta kuin kauppaan ja jouduinkin sitten teetättämään sopivan pohjan.  





Hieman jännitin, miten Olga suhtautuu palettiveitsiin, mutta nopsana tyttönä ehdin peittää lähes koko pohjan palettiveitsellä ennen kuin Olga ehti luokseni ensimmäistä kertaa. Kyllä hän näytti ensin hämmästyvän ja totesi lopulta: "Sinähän olet maalari".  Ja ihme juttu: sain luvan jatkaa palettiveitsellä. Onni ja autuus. Kyllä nautin maalaamisesta näinä viikkoina.



Sain joka kerta opettajan käydessä palautetta kauniista väreistäni. "Värit sinä kyllä näet ja hallitset, en voi lakata sitä mainitsemasta" (mitenhän ne muut asiat...). Tässähän nämä sitten ovat: malli ja valmis työ.
























Työskentelyn tavoitteena oli kolmiulotteisuuden löytäminen niin tilaan kuin erilaisiin muotoihin. Ensin lyijykynällä piirtäen ja sävyttäen ja sitten värisävyillä maalaten. Ja lisäksi eri materiaalien tuntu.



Kyllä tuntui oudolta ajatus, että pelkällä lyijykynällä pitäisi saada kaikki sävyerot (periaatteessa kaikki nähdyt väritkin) tehtyä, mutta niin ne vain vähitellen alkoivat rakentumaan. Toisen viikon alussa alkoi meistä useammastakin jo tuntumaan, että tämähän alkaa olla valmis. Minäkin ottelin työstäni jo kuvat siinä toivossa...   Vaan ei muuta kuin edelleen työstämään laskoksia. Laskoksia, jotka edellisenä päivänä olivat jo olleet hyvät.


Meinasi jo alkaa hermostuttamaan tuo pikkutarkka nyhjääminen.  Olisihan se muuten mennyt, mutta kun ei todellakaan enää tiennyt, mitä vielä pitäisi tehdä. Siinä vaiheessa, kun omat konstit loppuivat, sallin opettajankin jo tarttua kynään esimerkkiä näyttämään. 
Onnekseni hän sanoi ääneen asian, jonka toki olisi voinut jättää sanomattakin: "kyllähän tämä periaatteessa on jo ihan hyvä, mutta kun meillä vielä on aikaa, tehdään siitä täydellinen."  Huh huh, vai vielä täydellistä pitäisi tehdä. "Ja sitten kun näyttää siltä, että työ on jo ihan valmis ja kaikki on tehty, voi alkaa työstämään materiaalien eroja." että silleen...




luonnos



Kyllä olisi hienoa, jos muitten kanssakin saisi "taaplata" omalla tyylillään. On niin ikävä yrittää väkisin asettua aloittelijan rooliin: pienet pohjat ja pensselit.  Toivotaan, ettei tämän viikon kokemukset jäisi ainoiksi.

Olgalta tuli koko kurssin ajan varsin selkeitä, konkreettisia ohjeita. Toivottavasti sain niistä tärkeimmät muistiin. Mukavat viikot!


lauantai 21. syyskuuta 2013

3. viikko: Maisemamaalaus, Aleksander Zimin


Nyt se tapahtui, mitä olin pelännyt. Menin aivan kipsiin venäläisen opettajan kurssilla ja lopulta suorastaan menetin otteeni koko maalaamiseen.

Viikon teemana oli luonnosten harjoittelu. (Minähän en ole aiemmin aikaani luonnoksiin tuhlannut). Ensin lyijykynäluonnos, jossa keskeistä oli sommittelu ja sävyerojen löytäminen (todella haastavaa pelkällä lyijykynällä). Sen jälkeen väriluonnos, johon piti hahmotella nähdyt värisävyt ja niihin vielä kylmä/lämmin vaihtelut. Aiheena oli maisemamaalaus ja ympäristönä Langinkosken upeat maisemat. 

Kaikki perustui (siis olisi pitänyt perustua) havainnointiin, siis näkemiseen. Silmällä olisi pitänyt nähdä, mitä eri värejä vaikka veden pinnasta löytyy.  Pakko oli todeta, kun opettaja kysyi: "näetkö tuon violetin tuossa veden pinnalla", "ei, en todellakaan näe". Luonnossa maalaaminen onkin vasta haasteellista, kun on tottunut valokuvista maalaamaan, jossa värit yleensä ovat jo valmiiksi paperilla.

Pienille lapuille maalaaminen ei oikein ole minun juttuni. Puhumattakaan siitä, kun meinasin ottaa palettiveitsen käteeni: "Pane pois se palettiveitsi, ota pensseli tilalle. Palettiveitset ovat vain ammattitaitoisille."  No eihän sillä palettiveitsellä olisi niin pienille lapuille onnistunutkaan... (yritin kyllä salaa viimeisen luonnoksen ja susihan siitä sitten tulikin). Opettaja oli itse niin innokas tarttumaan pensseliin, että yhtään esittelemisen arvioista luonnosta ei enää jäänyt, jonka olisin ihan itse tehnyt. Kaksi luonnosta hän maalasi kokonaan päälle. 




Enpä sitten viitsi laittaa noita yhteisluomuksia tänne ihailtaviksi, kun en niistä kiitosta voi itselleni kuitenkaan ottaa. Sen vuoksi näitä luonnon omia sommitelmia ja värejä, valokuvina tällä kertaa.





No yhden ison pohjan sain luvan maalata ja se on lähes minun maalaamani:


Tämä vielä hieman keskeneräisenä


Viikon lopulla luonnokseni muuttuivat kauheiksi. Ehkä mieleni tekee siitä syyttää, turhan jännittämisen lisäksi, ankaraa dieettiä, joka vei voimavarani, energian ja jaksamisen ainakin 50 km päähän Langinkoskesta. Niin, ja tuo jännittäminen oli kyllä ihan itse aiheutettua; opettaja oli ihan ystävällinen ja oikein mukava tyyppi. Tosin joutui minusta kyllä toteamaan: "onhan se hyvä, että osaa edes puhua", kun minulla oli aina kootut selitykset valmiina...  Vai olisikohan joku muu häirinnyt keskittymistäni?




Edelleen säät suosivat ja suorastaan hellivät meitä (ensimmäistä päivää lukuunottamatta), jo toisella maisemamaalausviikolla peräkkäin.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

2. viikko: Maisemamaalaus Aleksandra Hintsala


Toinen opiskeluviikko oli maisemaalausta koulutuksen koordinaattorin Alexandra Hintsalan johdolla. Tämä ensimmäinen maalausviikko oli tarpeellista totuttelua ja valmistautumista varsinaiseen koitokseen.  Opettelimme myös tekemään itse pohjat, ensin jänisliimaa alle ja sitten valkoista "maalia"päälle.






Ensimmäistä kertaa elämässäni maalasin öljyväreillä.Toinen outo asia oli työskennellä pensselillä, olenhan akryylitöissäni käyttänyt pelkästään palettiveistä. Aikas erilaisia töitä syntyi.


Vanha ja uusi elämä


Alexandra oli vielä suopea ja sain käyttää myös itselleni jo tuttua työvälinettä, palettiveistä:



Sun, mun vai meijän saari










Tässä viimeisessä työssä vasta  pääsin vauhtiin ja tein sen rennosti, kun aikaa ei ollut näpertelyyn.

Sää oli mitä parhain: loppukesän lämpöisiä, ihania aurinkoisia päiviä. Viikon aikana minulle vakuutettiin, ettei (vastoin etukäteisluuloani) tarkoitus ole todellakaan tehdä mitään valokuvamaisia töitä vaan jokainen saa maalata tyylillään periaatteessa "miten tahansa" kunhan lopputulos on mielenkiintoinen.  Maalauksellisuuteen siis oikein pyritään. JIPPIII  sopii minulle.  Tarkoitus on tehdä VAIKUTELMA siitä, mitä näkee.  Kylläpä helpotti. Tästä on hyvä jatkaa.