JIHHUU, JIHHUU, Minä tein sen:  kävin koko vuosikurssin alusta loppuun.  Voin olla ylpeä itsestäni. Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä = pinnaa,  venytettiin ja siitä taisivat kanssaihmisetkin päästä osalliseksi.  Porukka oli kuitenkin mahtava. Meillä oli mukavaa olla yhdessä. Kiitos kaikille!

Professori Vladimir Lipets loppukritiikkiä antamassa

Koulutuksen koordinaattori Alexandra Hintsala ja kesäyliopiston rehtori Ritva Javanainen

viikot 30.-31. ; seisovan figuurin piirtäminen ja maalaaminen; Vladimir Lipets

Viimeistä viedään. Tuttu opettaja, mutta olin jo kokonaan unohtanut, miten paljon hän käyttää oppilaan kynää ja pensseliä.  Kun olin  seisovan figuurin profiilin piirtänyt paperille, hän pyyhki sen kokonaan pois ja teki tilalle uuden aivan vallattomilla käden liikkeillä. Niinpä paperi oli melkoisen vyyhden sekoittama: vatsan kohdallakin oli kuin olisi piirretty koko suolisto. No, en oikein tiennyt kuinka jatkaa, mutta ajattelin, että kait noista ylimääräisistä viivoista pitää eroon päästä ja kumittelin niitä pois, kunnes jäljellä oli taas pelkkä ääriviiva.  Kun opettaja tuli uudelleen, hän näytti hieman epätoivoiselta ja ei kun uudestaan piirsi kaikki viivansa.  Ajattelin, että koska edellinen taktiikkani oli osoittautunut vääräksi, aloin jatkaa tuota piirrosta itsekin hyvin impulsiivisella ja suurpiirteisellä tavalla. Kun opettaja palasi, hän sanoi: "miksi teet noin vahvaa jälkeä, sitä ei saa enää pyyhittyä pois".  Tällä kertaa minä itse autoin ja näytin, että kyllä lähtee ja pyyhin koko pään pois. "Näin ihan kevyesti", opettaja näytti. Noin sanoi kaikkien "kevyitten" viivojensa jälkeen. Siinä kohtaa petti minultakin jo pokka. "Ymmärrätkö?"  Levitin vain käsiäni, kun en itkulta pystynyt vastaamaan. "Ymmärrätkö?". "En tiedä ymmärränkö. - Meillä Suomessa on sanonta: tekemällä oppii."  Ei auttanut muu kuin lähteä ulos tuulettumaan.  Sekään ei riittänyt, vaan täytyi lähteä kotiin asti.  Niin paljon harmitti, että purin oloani lukuisilla, ennen kuulumattomilla, sanoilla, itkuni lomassa.

Yön yli nukuttuani sitten täytyi työtä jatkaa, vaikken voinutkaan käyttää jo pitkään harjoittelemaani taktiikkaa hitaasti ja kevyesti etenevästä sävyttämisestä.  No, kun työ oli valmis, opettaja vielä varmuudeksi pyyhki kokonaan pään pois ja teki itse uuden.  

No tästä viisastuneena, päätin kerrankin käyttää venäjänkielistä sanaa, jos opettaja tarttuisi vielä siveltimeenkin. Sen sijaan tarjosinkin hänelle kynää siveltimen sijaan ja niin sain maalata aivan loppumetreille asti itse. Pienet silaukset vain valmiiseen työhön, mutta esim pää on koskematon, minun jäljiltä.

Tässä vielä aamujumppa krokeja

Nyt on sitten ihminen harjoiteltu päästä varpaisiin, lähtien pääkallon ja kipsimallien piirtämisestä. Anatomia: luut ja lihakset kahlattu läpi.  Aina ei piirretä, mitä nähdään vaan, mitä tiedetään ihmisen rakenteesta ja sen saattamisesta ymmärrettävään kolmiuloitteiseen muotoon. Emme kopio valokuvan tarkasti vaan ajatuksella ja ymmärryksellä niin, että katsoja tietää, mistä on kysymys. Rakenteellisuus tärkeintä (= kolmiuloitteisen muodon rakentaminen; erilaisten pinnan muutosten ja tasojen vaihtumisen ilmaiseminen mm erilaisin sävyin, anatomisesti lihakset ja luut hahmottaen).  Lopputulos ei ollut tärkeintä vaan ajattelu ja ymmärtäminen.  Saas nähdä, mitä aivoihin ja lihasmuistiin tästä jää.  Jäähän siitä paljonkin, jos taitoa pitää yllä, muuten se unohtuu......

   

viikot 29.-30.: istuvan figuurin piirustus ja seisovan figuurin maalaus; Evgene Zubov

Toiseksi viimeinen kurssi. Pääsin vielä työvireeseen, vaikka edellinen kurssi oli mennytkin vailla tekemisen paloa. Ihana opettaja. Puhutteli meitä kollegoina. Antoi meidän työskennellä itse hyvien neuvojensa varassa ja korjata itse omat virheemme. Antoi meidän myös itse etsiä ratkaisuja työvaiheitten aikana esiintyneisiin kysymyksiin. Nyt on siis omat työt. 

Aamulla ensin krokiita, jonka jälkeen istuvan figuurin piirustus mallista.

                                Tämän tein viimeisen kahden tunnin                                         aikana, kun sain tuon varsinaisen työn                                     valmiiksi.   (Koulussa ei laiskotella.)


Iltapäivällä ensimmäinen alastoman figuurin kokonaan maalaus mallista.





     














                            Tämä tuli ahkeroitua kahtena viimeisenä                             päivänä, kun aikaa jäi

viikot 27.-28.: seisovan ihmisfiguurin piirustus ja sommittelu, Igor Baranov

Aamut alkoivat verrytellen krokeilla.

Sitten piirrettiin elävää mallia ensimmäistä kertaa koko figuuri.

Iltapäivät keskityttiin sommitteluun. Aiheena oli Uuden testamentin kertomukset. Olin suunnitellut tehdä "syntisen naisen" ja siihen olin henkisesti valmistautunut: olisin paneutunut siihen koko sielullani. Etukäteistehtävän mukaisesti olin tehnyt siitä jo luonnoksia. Opettajaa ei kuitenkaan miellyttänyt, kun Jeesukseni luonnos luonnokselta alkoi nautiskelemaan yhä enemmän jalkojen pesusta ja laskeutui lopulta aivan samalle tasolle, lattialle, naisen kanssa. Lisäksi kuvaan olisi pitänyt piirtää sisätila  ja monen monta muuta ihmishahmoa, joten lopulta päädyimme sitten Sykarin kaivon samarialaiseen naiseen. Mutta sydän ei ollut mukana tässä uudessa aiheessa ja työskentely oli siksi laiskaa, innotonta ja tehotonta.  Oli vähän hällä väliä meininki, joka kyllä oli jäänyt päälle jo edelliseltä kurssilta kaiken katkeran kokemani jälkeen.

Työskentelytapa oli tuttu jo syksyn sommittelukurssilta. Ensin valtava määrä pieniä tussiluonnoksia, joista pikkuhiljaa valittiin opettajaa tyydyttävä jatkotyöstämistä varten.

          

Minä ehdin tehdä toistakymmentä pientä luonnosta.  Ne tarkasteltuaan opettaja piirsi oman mieluisansa ja siitä sitä sitten jatkettiin.

Tästä tehtiin vielä yhden värin perusteellinen luonnos oikeaan kokoon.  

Tähän asti työskenneltiin jo syksyn kurssillakin, mutta nyt teimme vielä varsinaisen värillisen maalauksenkin. Tosin noihin luonnoksiin käytettiin lähes koko aika, jolloin lopulliseen maalaukseen jäi vain pari päivää ja keskeneräiseksihän se sitten pahasti jäi.  Hädin tuskin kehtaan sen tähän laittaa. Kelpaa vain pyhäkouluun. Opettajalla oli persoonallinen maku maalaamisen suhteen: värit ja tyyli piti olla hyvin selkeää ja yksinkertaista. Niinpä yhden jos toisen suusta kuului: "tämä ei kyllä näytä lainkaan minun työltäni".

viikot 23.-26., plastinen anatomia (ihmisen figuurin rakenne): Juri Kirgisov

Haasteet kasvavat kurssi kurssilta, joten varsinaiset piinaviikot, ainakin minulle. Kurssi oli myös varsin pitkä (4 vk) ja ehdin jo odottaa sen loppumista, aamukampa käytössä. Opettajalle sanoin lähtösanoiksi: "kurssi oli pitkä, tuskallinen ja työteliäs." 

Opettaja oli vaativainen ja käytti venäläistä pedagogiikkaansa. Vaikka olikin tuttu jo syksystä, sai minut taas murtumaan. Vastustuskyky meni ja sairastuin kovaan flunssaan. Olin 6 päivää poissa ja sen jälkeen oli todella suuria vaikeuksia  päästä työskentelyvireeseen. Toiset olivat ehtineet jo viikon tehdä uusia aiheita ja se, että minulla oli vain viikko aikaa yrittää selvitä tehtävistä, lisäsi paineita. Opiskelutehtävämme ovat niin vaikeita, että ne vaativat ehdottomasti täydellisen keskittymisen työskentelyyn. Sairaus, toipilaisuus, stressi ja huolet estävät tuon intensiivisen paneutumisen. Hermostuminen ei auta asiaa ja niinpä minä ehdin menettää  uskoni omaan osaamiseen ja tekemiseen kokonaan. Päätin, ettei minusta ikinä tule muotokuvamaalaria eikä ikinä öljyvärimaalaria. Kaksi päivää itkeä tuhertelin, mutta kuin ihmeen kaupalla  sitten viho viimeisenä päivänä pääsin ylitse tuon kuilun ja homma alkoi lopulta luistamaan.  Ei ollut ensimmäinen muotokuva, joka vasta viimeisenä päivänä lähti selviämään.  Kova koulu, erityisesti henkisesti.  Mutta taaskin kerran: lopussa kiitos seisoo!

Kahden ensimmäisen viikon piirrostehtävä oli lihastorson ja alastonmallin piirtäminen.  Samasta mallista tehtiin iltapäivät muotokuvaa. 

opettaja avusti miehen piirtämisessä

tätä en voi omaksi työksi sanoa muuten kuin kankaitten osalta

Seuraavat kaksi viikkoa piirrettiin luurankoa: jokainen luu kolmiuloitteisesti!! Iltapäivällä uudesta mallista muotokuvaa.  Aiemmilla kursseilla on maalattu vain pää ja hartiat vaatteiden kera. Nyt ensimmäistä kertaa paljas ylävartalo ja kädet mukaan. Ja aamut alkoivat anatomian luennoilla: käytiinpä kaikki luut ja lihakset yksitellen läpi ja nyt ne on sitten vielä osittain piirrettykin.

keskenhän se jäi

murheengryyni, mutta melkein oma

Pop Up tapahtuma Kotkassa Keskuskatu 13.  Tervetuloa ihastelemaan taidetta.

https://www.facebook.com/events/661864370526926/?ref=2&ref_dashboard_filter=upcoming

20.-22 viikko, muotokuvan piirustus ja asetelma vesiväreillä: Marina Kuznetsova

Aamut aloitettiin krokii-piirroksilla ja aamupäivät piirrettiin lyijyknällä muotokuvaa, ja jo toistamiseen samaa mallia. Lyijykynäpiirroksen jälkeen vaihdettiin muotokuvapiirtäminen Soosh-liiduille. Mielenkiintoinen uusi tekniikka, jossa kumilla oli tärkeämpi tehtävä kuin liidulla. Ensin pohjustettiin kangas sooshliituvedellä ja kuivuneesta pohjasta alettiin sitten pyyhkiä valokohtia näkyviin.

Iltapäivällä oli asetelman maalausta vesiväreillä.

Tämä oli opintojen ensimmäinen ja ainoa akvarellikurssi, onneksi kesti kuitenkin 3 viikkoa. Tavoitteet ja työskentelytapa oli sama kuin koko opinnoissa: pyrkimys realistiseen kuvaan. Siis aika kaukana siitä, mihin täällä länsimaissa olemme tottuneet akvarellimaalauksen liittämään.  Vesi ei ollutkaan teoksen muotoilija vaan maalaajan tehtävänä oli pitää koko työn ajan  homma hanskassa. Työskentelyn piti olla kokonaan maalarin hallinnassa eikä mitään odottamatonta annettu paperilla tapahtua. Hiomista ja korjailua tehtiin niin kauan, että lopputulos tyydytti opettajaa. Siinä sitä minäkin sitten harjoittelin pois pesemistä, korjailua ja hiomista. Minähän en ole viitsinyt aikaisemmin jälkikäteen korjailla yhtä ainutta akvarellityötä vielä.  No, toivottavasti tekniikkaa saatu nyt edes hieman haltuun. 

luonnos

 

Tässä ensimmäisessä työssä opettaja käytti pensseliä useammin kuin minä. Uskalsinpa ensimmäistä kertaa sitten sanoa, että haluan seuraavan työn tehdä itse. Opettaja totesi, että se on hyvä idea ja hän pitää siitä.

luonnos

Ihan tyytyväinen sain olla sitten omaankin jälkeeni.

Tämä toinen, oma työni, jäi kylläkin selvästi vaaleammaksi kuin mikä näytti olevan opettajan opettaman tyylin tarkoitus, mutta opettaja kuitenkin piti siitä.

Hauskaa on se, että opettajat ovat kovasti pitäneet luonnoksistani. Nehän olen tehnyt omalla tavallani: tyypillisesti nopeasti "sutaisten". Ihan kiva siis kuulla, ettei siitäkään tyylistä ole tarvis eroon päästä.

luonnos

 

Ja jottei elämä olisi liian helppoa, ilmoittauduin vielä viikonloppukurssille, jonka aiheena muotokuva akvarellilla. 2 viikkoa putkeen maalausta! Kyllä vapaa-ajalla on joku tarkoitus sittenkin. Sain oikean käteni kipeäksi liiallisesta urakoinnista. Mutta selkä edelleen mukana menossa. No onneksi on hiihtoloma alkamassa.

Tällä kurssilla saimme määrällisesti vähemmän ohjausta kuin mihin olemme tottuneet. Se taisi rauhoittaa, ja samalla ehkä heikentää tekemisen intensiteettiä mutta varmaankin kasvatti ryhmähenkeä, kun oli mahdollisuus seurustella enemmän.