3. viikko: Maisemamaalaus, Aleksander Zimin

Nyt se tapahtui, mitä olin pelännyt. Menin aivan kipsiin venäläisen opettajan kurssilla ja lopulta suorastaan menetin otteeni koko maalaamiseen.

Viikon teemana oli luonnosten harjoittelu. (Minähän en ole aiemmin aikaani luonnoksiin tuhlannut). Ensin lyijykynäluonnos, jossa keskeistä oli sommittelu ja sävyerojen löytäminen (todella haastavaa pelkällä lyijykynällä). Sen jälkeen väriluonnos, johon piti hahmotella nähdyt värisävyt ja niihin vielä kylmä/lämmin vaihtelut. Aiheena oli maisemamaalaus ja ympäristönä Langinkosken upeat maisemat. 

Kaikki perustui (siis olisi pitänyt perustua) havainnointiin, siis näkemiseen. Silmällä olisi pitänyt nähdä, mitä eri värejä vaikka veden pinnasta löytyy.  Pakko oli todeta, kun opettaja kysyi: "näetkö tuon violetin tuossa veden pinnalla", "ei, en todellakaan näe". Luonnossa maalaaminen onkin vasta haasteellista, kun on tottunut valokuvista maalaamaan, jossa värit yleensä ovat jo valmiiksi paperilla.

Pienille lapuille maalaaminen ei oikein ole minun juttuni. Puhumattakaan siitä, kun meinasin ottaa palettiveitsen käteeni: "Pane pois se palettiveitsi, ota pensseli tilalle. Palettiveitset ovat vain ammattitaitoisille."  No eihän sillä palettiveitsellä olisi niin pienille lapuille onnistunutkaan... (yritin kyllä salaa viimeisen luonnoksen ja susihan siitä sitten tulikin). Opettaja oli itse niin innokas tarttumaan pensseliin, että yhtään esittelemisen arvioista luonnosta ei enää jäänyt, jonka olisin ihan itse tehnyt. Kaksi luonnosta hän maalasi kokonaan päälle. 

Enpä sitten viitsi laittaa noita yhteisluomuksia tänne ihailtaviksi, kun en niistä kiitosta voi itselleni kuitenkaan ottaa. Sen vuoksi näitä luonnon omia sommitelmia ja värejä, valokuvina tällä kertaa.

No yhden ison pohjan sain luvan maalata ja se on lähes minun maalaamani:

Tämä vielä hieman keskeneräisenä

Viikon lopulla luonnokseni muuttuivat kauheiksi. Ehkä mieleni tekee siitä syyttää, turhan jännittämisen lisäksi, ankaraa dieettiä, joka vei voimavarani, energian ja jaksamisen ainakin 50 km päähän Langinkoskesta. Niin, ja tuo jännittäminen oli kyllä ihan itse aiheutettua; opettaja oli ihan ystävällinen ja oikein mukava tyyppi. Tosin joutui minusta kyllä toteamaan: "onhan se hyvä, että osaa edes puhua", kun minulla oli aina kootut selitykset valmiina...  Vai olisikohan joku muu häirinnyt keskittymistäni?

Edelleen säät suosivat ja suorastaan hellivät meitä (ensimmäistä päivää lukuunottamatta), jo toisella maisemamaalausviikolla peräkkäin.