tiistai 22. lokakuuta 2013

6.-8. viikko, ihmisen pään rakenne, Yuri Kirgizov 

Yurin viikoilla tutustuttiin varsin perusteellisesti pään ja kaulan anatomiaan ja sen piirtämiseen. Käytiin läpi kaikki pään ja kaulan luut ja lihakset ja niiden merkitys taiteen tekemisen kannalta (=plastinen anatomia).


 



 



 





Kaksi piirrostehtävää tehtiin. Ensimmäisellä viikolla piti piirtää pääkallo kolmesta eri suunnasta. Tarkoituksena oli saada kallon kolmiuloitteisuus esiin. Ensin: nähdä, tunnustella, ajatella ja ymmärtää, miten kallo rakentuu ja sitten: miten sen kolmiuloitteisuus saadaan ilmaistua paperille lyijykynällä. Piirrosten onnistuminen ei ollut tärkeää vaan kallon rakenteiden ja rakentumisen ymmärtäminen.


Voitte yrittää kuvitella, miten vaikea tehtävä oli, kun kirkas valo kohdistettiin valkeaan kalloon ja kaikki näytti tasaisen valkoiselta. Tarvittiin paljon mielikuvitusta, silmien siristelyä, sormilla tunnustelua, työn edetessä tapahtuvaa oppimista ja tietoa, jota sitäkin alkoi vähitellen opettajalta tihkua oman yrittämisen jälkeen, työn edistymisen myötä. Kaikkea ei kuitenkaan piirretty sellaisena kuin nähtiin, vaan miten se taiteessa tulee tehdä.  Huh Huh! Mahdottomalta se työ tuntui kaiken matkaa, vaan vähitellen alkoi kallon muodot näkymään.

  
Seuraavat kaksi viikkoa askarreltiin ns "tahkopään" kanssa: kipsipää, jonka muotoja on yksinkertaistettu tasaisiin pintoihin/tasoihin. Siinä taas riitti urakkaa, kun nuo kaikki tasot piti saada erottumaan toisistaan eriasteisin sävyin. Ja lopuksi viilattiin sitten niitä yksityiskohtia, johon ei loppua ollut näköpiirissä.


    
 












Olipa viikot! Kasvatusviikot?? Kovasti otettiin mittaa ainakin minusta ja puristettiin paperille paljon enemmän kuin olisin kuvitellut aihetta olevan tai mallista enää löytyvän, saati sitten osaamista itseltäni löytyvän.  Vaan, kun oikein tosissaan tahkotaan ja hiotaan aina vaan, päivä ja viikko toisensa jälkeen, niin kyllähän se lopputuloskin vähitellen alkaa näyttää siltä, mitä kurssilta vaaditaan.


Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan eikä ikävimmiltäkään voinut välttyä. Nöyrtymistä kait haettiin ja löytyihän sitäkin, kun oikein selkä seinää vasten laitettiin. Sen jälkeen kaikki olikin sitten paljon helpompaa ja opettajakin alkoi lopulta kehumaan.


Piirtäminen tapahtui seisten, mikä minulle onkin huomattavasti helpompaa kuin istuminen. Niskoihin tuo homma kävi enemmän: staattista paikallaan oloa koko päivä. Kyllä edellinen kurssi oli huomattavasti "ystävällisempää" kun aamupäivät piirrettiin ja iltapäivät maalattiin. Sopiva tauotus, asentojen vaihto, liikunta, jumppa ja venyttelyt sekä lepo välissä, niin tästäkin selvittiin.

  



Näissä työn tuloksissa ei paljon ole ihailemista, mutta ehkä ihmettelemistä kuitenkin. Mukava oli saada loppukritiikissä opettajalta positiivinen arvio kaiken epätoivon, tuskailun ja taistelujen jälkeen. Muodon piirtäminen ja tarkkuus ei ole näköjään parhaita puoliani, mutta tuo sävyttäminen oli tosi mukavaa. Eiköhän tämän puurtamisen ja kokemuksen jälkeen muotokuvan maalaaminen ole helpompaa.

Syysloma lienee ansaittu...


tiistai 1. lokakuuta 2013

4.-5. viikko, asetelmapiirustus ja maalaus, Olga Denisenko


Minun Juhlaviikot!!  Olgan olin tavannut jo kahdella lyhytkurssilla aiemmin ja hän tunsi siten työskentelytapani entuudestaan ja ihanasti tuki omalla tielläni eteenpäin siitä, missä jo olin.  Olin ottanut pienen pohjan niin kuin olin oppinut aloittelijoille kuuluvan. "Miten ihmeessä luulet voivasi maalata noin pieneen pohjaan. Sinähän olet niin tempperamenttinen maalari. Hanki iso pohja!" Ei muuta kuin kauppaan ja jouduinkin sitten teetättämään sopivan pohjan.  





Hieman jännitin, miten Olga suhtautuu palettiveitsiin, mutta nopsana tyttönä ehdin peittää lähes koko pohjan palettiveitsellä ennen kuin Olga ehti luokseni ensimmäistä kertaa. Kyllä hän näytti ensin hämmästyvän ja totesi lopulta: "Sinähän olet maalari".  Ja ihme juttu: sain luvan jatkaa palettiveitsellä. Onni ja autuus. Kyllä nautin maalaamisesta näinä viikkoina.



Sain joka kerta opettajan käydessä palautetta kauniista väreistäni. "Värit sinä kyllä näet ja hallitset, en voi lakata sitä mainitsemasta" (mitenhän ne muut asiat...). Tässähän nämä sitten ovat: malli ja valmis työ.
























Työskentelyn tavoitteena oli kolmiulotteisuuden löytäminen niin tilaan kuin erilaisiin muotoihin. Ensin lyijykynällä piirtäen ja sävyttäen ja sitten värisävyillä maalaten. Ja lisäksi eri materiaalien tuntu.



Kyllä tuntui oudolta ajatus, että pelkällä lyijykynällä pitäisi saada kaikki sävyerot (periaatteessa kaikki nähdyt väritkin) tehtyä, mutta niin ne vain vähitellen alkoivat rakentumaan. Toisen viikon alussa alkoi meistä useammastakin jo tuntumaan, että tämähän alkaa olla valmis. Minäkin ottelin työstäni jo kuvat siinä toivossa...   Vaan ei muuta kuin edelleen työstämään laskoksia. Laskoksia, jotka edellisenä päivänä olivat jo olleet hyvät.


Meinasi jo alkaa hermostuttamaan tuo pikkutarkka nyhjääminen.  Olisihan se muuten mennyt, mutta kun ei todellakaan enää tiennyt, mitä vielä pitäisi tehdä. Siinä vaiheessa, kun omat konstit loppuivat, sallin opettajankin jo tarttua kynään esimerkkiä näyttämään. 
Onnekseni hän sanoi ääneen asian, jonka toki olisi voinut jättää sanomattakin: "kyllähän tämä periaatteessa on jo ihan hyvä, mutta kun meillä vielä on aikaa, tehdään siitä täydellinen."  Huh huh, vai vielä täydellistä pitäisi tehdä. "Ja sitten kun näyttää siltä, että työ on jo ihan valmis ja kaikki on tehty, voi alkaa työstämään materiaalien eroja." että silleen...




luonnos



Kyllä olisi hienoa, jos muitten kanssakin saisi "taaplata" omalla tyylillään. On niin ikävä yrittää väkisin asettua aloittelijan rooliin: pienet pohjat ja pensselit.  Toivotaan, ettei tämän viikon kokemukset jäisi ainoiksi.

Olgalta tuli koko kurssin ajan varsin selkeitä, konkreettisia ohjeita. Toivottavasti sain niistä tärkeimmät muistiin. Mukavat viikot!