3. viikko: Maisemamaalaus, Aleksander Zimin

Nyt se tapahtui, mitä olin pelännyt. Menin aivan kipsiin venäläisen opettajan kurssilla ja lopulta suorastaan menetin otteeni koko maalaamiseen.

Viikon teemana oli luonnosten harjoittelu. (Minähän en ole aiemmin aikaani luonnoksiin tuhlannut). Ensin lyijykynäluonnos, jossa keskeistä oli sommittelu ja sävyerojen löytäminen (todella haastavaa pelkällä lyijykynällä). Sen jälkeen väriluonnos, johon piti hahmotella nähdyt värisävyt ja niihin vielä kylmä/lämmin vaihtelut. Aiheena oli maisemamaalaus ja ympäristönä Langinkosken upeat maisemat. 

Kaikki perustui (siis olisi pitänyt perustua) havainnointiin, siis näkemiseen. Silmällä olisi pitänyt nähdä, mitä eri värejä vaikka veden pinnasta löytyy.  Pakko oli todeta, kun opettaja kysyi: "näetkö tuon violetin tuossa veden pinnalla", "ei, en todellakaan näe". Luonnossa maalaaminen onkin vasta haasteellista, kun on tottunut valokuvista maalaamaan, jossa värit yleensä ovat jo valmiiksi paperilla.

Pienille lapuille maalaaminen ei oikein ole minun juttuni. Puhumattakaan siitä, kun meinasin ottaa palettiveitsen käteeni: "Pane pois se palettiveitsi, ota pensseli tilalle. Palettiveitset ovat vain ammattitaitoisille."  No eihän sillä palettiveitsellä olisi niin pienille lapuille onnistunutkaan... (yritin kyllä salaa viimeisen luonnoksen ja susihan siitä sitten tulikin). Opettaja oli itse niin innokas tarttumaan pensseliin, että yhtään esittelemisen arvioista luonnosta ei enää jäänyt, jonka olisin ihan itse tehnyt. Kaksi luonnosta hän maalasi kokonaan päälle. 

Enpä sitten viitsi laittaa noita yhteisluomuksia tänne ihailtaviksi, kun en niistä kiitosta voi itselleni kuitenkaan ottaa. Sen vuoksi näitä luonnon omia sommitelmia ja värejä, valokuvina tällä kertaa.

No yhden ison pohjan sain luvan maalata ja se on lähes minun maalaamani:

Tämä vielä hieman keskeneräisenä

Viikon lopulla luonnokseni muuttuivat kauheiksi. Ehkä mieleni tekee siitä syyttää, turhan jännittämisen lisäksi, ankaraa dieettiä, joka vei voimavarani, energian ja jaksamisen ainakin 50 km päähän Langinkoskesta. Niin, ja tuo jännittäminen oli kyllä ihan itse aiheutettua; opettaja oli ihan ystävällinen ja oikein mukava tyyppi. Tosin joutui minusta kyllä toteamaan: "onhan se hyvä, että osaa edes puhua", kun minulla oli aina kootut selitykset valmiina...  Vai olisikohan joku muu häirinnyt keskittymistäni?

Edelleen säät suosivat ja suorastaan hellivät meitä (ensimmäistä päivää lukuunottamatta), jo toisella maisemamaalausviikolla peräkkäin.

2. viikko: Maisemamaalaus Aleksandra Hintsala

Toinen opiskeluviikko oli maisemaalausta koulutuksen koordinaattorin Alexandra Hintsalan johdolla. Tämä ensimmäinen maalausviikko oli tarpeellista totuttelua ja valmistautumista varsinaiseen koitokseen.  Opettelimme myös tekemään itse pohjat, ensin jänisliimaa alle ja sitten valkoista "maalia"päälle.

Ensimmäistä kertaa elämässäni maalasin öljyväreillä.Toinen outo asia oli työskennellä pensselillä, olenhan akryylitöissäni käyttänyt pelkästään palettiveistä. Aikas erilaisia töitä syntyi.

Vanha ja uusi elämä

Alexandra oli vielä suopea ja sain käyttää myös itselleni jo tuttua työvälinettä, palettiveistä:

Sun, mun vai meijän saari

Tässä viimeisessä työssä vasta  pääsin vauhtiin ja tein sen rennosti, kun aikaa ei ollut näpertelyyn.

Sää oli mitä parhain: loppukesän lämpöisiä, ihania aurinkoisia päiviä. Viikon aikana minulle vakuutettiin, ettei (vastoin etukäteisluuloani) tarkoitus ole todellakaan tehdä mitään valokuvamaisia töitä vaan jokainen saa maalata tyylillään periaatteessa "miten tahansa" kunhan lopputulos on mielenkiintoinen.  Maalauksellisuuteen siis oikein pyritään. JIPPIII  sopii minulle.  Tarkoitus on tehdä VAIKUTELMA siitä, mitä näkee.  Kylläpä helpotti. Tästä on hyvä jatkaa.

1. viikko: orientaatio

Kotkan Höyrypanimo

Niinpä pyörähti opiskelu Repin Instituutissa Kotkan Höyrypanimolla käyntiin. Viime viikko oli lähes pelkkää infoa, mutta se sai kuin saikin minut innostumaan asiasta. Opiskelijoita 11 henkilöä, suurin osa ihan nuoria abeista alkaen.

Ensimmäinen koulupäivä

Kaksi jo vanhaa taiteilijakonkaria kävi esittäytymässä: Kristiina Elo Loviisasta, joka on käynyt peräti 4 vuotta tätä taidekoulua, ja Pentti Pullinen Hämeenlinnasta. Penttiin tutustuin aiemmin kesällä maisemamaalauskurssilla Saarenmaalla. Kristiinaakin olen ehtinyt muutaman kerran tavata jo aiemmin. Nämä upeat taiteilijat tekevät jo pelkästään sitä, mitä haluavat.  Saas nähdä, riittääkö vuoden harjoitus minulla lähellekään sellaista taitoa.

Pentin seurassa päästiin jo kokeilemaan väreillä taiteiluakin. Hän opetti meille yhden muotokuvamaalauksissa käyttämistään tekniikoista.

Taiteilija Pentti Pullinen demonstroi

Taiteilija Pentti Pullinen esittelee omia töitään

Mukavaa oli kokeilla, mitä tärpätti saa märällä maalipinnalla aikaan. Tällä kokeilulla ja tekniikalla ei kuitenkaan ole kuulemma mitään tekemistä klassisen taiteen kanssa. Mutta saipahan sotkea pensselit väriin...

tässä siis ensimmäisen viikon ainoa työni, aikaa käytetty n 2 t

Ensimmäinen viikko alkoi hyvissä merkeissä, innostuin asiasta enemmän kuin olin etukäteen uskaltanut ajatella. Ohjeita saatiin, miten kannattaa opiskella: pitää olla valmis oppimaan eli tehdä niin kuin opettajat sanovat. Ja sitä harjoiteltiin toisella viikolla, joka olikin jo "pelkkää" maalausta.