tiistai 22. lokakuuta 2013

6.-8. viikko, ihmisen pään rakenne, Yuri Kirgizov 

Yurin viikoilla tutustuttiin varsin perusteellisesti pään ja kaulan anatomiaan ja sen piirtämiseen. Käytiin läpi kaikki pään ja kaulan luut ja lihakset ja niiden merkitys taiteen tekemisen kannalta (=plastinen anatomia).


 



 



 





Kaksi piirrostehtävää tehtiin. Ensimmäisellä viikolla piti piirtää pääkallo kolmesta eri suunnasta. Tarkoituksena oli saada kallon kolmiuloitteisuus esiin. Ensin: nähdä, tunnustella, ajatella ja ymmärtää, miten kallo rakentuu ja sitten: miten sen kolmiuloitteisuus saadaan ilmaistua paperille lyijykynällä. Piirrosten onnistuminen ei ollut tärkeää vaan kallon rakenteiden ja rakentumisen ymmärtäminen.


Voitte yrittää kuvitella, miten vaikea tehtävä oli, kun kirkas valo kohdistettiin valkeaan kalloon ja kaikki näytti tasaisen valkoiselta. Tarvittiin paljon mielikuvitusta, silmien siristelyä, sormilla tunnustelua, työn edetessä tapahtuvaa oppimista ja tietoa, jota sitäkin alkoi vähitellen opettajalta tihkua oman yrittämisen jälkeen, työn edistymisen myötä. Kaikkea ei kuitenkaan piirretty sellaisena kuin nähtiin, vaan miten se taiteessa tulee tehdä.  Huh Huh! Mahdottomalta se työ tuntui kaiken matkaa, vaan vähitellen alkoi kallon muodot näkymään.

  
Seuraavat kaksi viikkoa askarreltiin ns "tahkopään" kanssa: kipsipää, jonka muotoja on yksinkertaistettu tasaisiin pintoihin/tasoihin. Siinä taas riitti urakkaa, kun nuo kaikki tasot piti saada erottumaan toisistaan eriasteisin sävyin. Ja lopuksi viilattiin sitten niitä yksityiskohtia, johon ei loppua ollut näköpiirissä.


    
 












Olipa viikot! Kasvatusviikot?? Kovasti otettiin mittaa ainakin minusta ja puristettiin paperille paljon enemmän kuin olisin kuvitellut aihetta olevan tai mallista enää löytyvän, saati sitten osaamista itseltäni löytyvän.  Vaan, kun oikein tosissaan tahkotaan ja hiotaan aina vaan, päivä ja viikko toisensa jälkeen, niin kyllähän se lopputuloskin vähitellen alkaa näyttää siltä, mitä kurssilta vaaditaan.


Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan eikä ikävimmiltäkään voinut välttyä. Nöyrtymistä kait haettiin ja löytyihän sitäkin, kun oikein selkä seinää vasten laitettiin. Sen jälkeen kaikki olikin sitten paljon helpompaa ja opettajakin alkoi lopulta kehumaan.


Piirtäminen tapahtui seisten, mikä minulle onkin huomattavasti helpompaa kuin istuminen. Niskoihin tuo homma kävi enemmän: staattista paikallaan oloa koko päivä. Kyllä edellinen kurssi oli huomattavasti "ystävällisempää" kun aamupäivät piirrettiin ja iltapäivät maalattiin. Sopiva tauotus, asentojen vaihto, liikunta, jumppa ja venyttelyt sekä lepo välissä, niin tästäkin selvittiin.

  



Näissä työn tuloksissa ei paljon ole ihailemista, mutta ehkä ihmettelemistä kuitenkin. Mukava oli saada loppukritiikissä opettajalta positiivinen arvio kaiken epätoivon, tuskailun ja taistelujen jälkeen. Muodon piirtäminen ja tarkkuus ei ole näköjään parhaita puoliani, mutta tuo sävyttäminen oli tosi mukavaa. Eiköhän tämän puurtamisen ja kokemuksen jälkeen muotokuvan maalaaminen ole helpompaa.

Syysloma lienee ansaittu...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti